Isa Aspin elämäntarina

Isa syntyi 4.2.1853 Utajärven Niskan kylän (nykyisin Vaalan puolella) Myllyrannassa rautaruukin kirjuri Jaakko ja Briita Liisa Aspin esikoisena. Kasteessa tyttö sai nimen Loviisa, mutta häntä kutsuttiin myös nimellä Louise.

Isa tutustui Kainuuseen, kun isä toimi Suomussalmella Ämmän ja Utajärven Kurimon ruukilla sekä kunnankirjurina Puolangalla, jonne perheen koti pysyvästi sijoittuikin. Erityisesti Puolangan kaunis luonto teki Isaan vaikutuksen ja se näkyy useissa hänen runoissaan.

Isa osallistui kotiopetukseen Suomussalmella Liliuksen ja Puolangalla Thauvònin pappiloissa. Raahessa Isa oli 6-vuotiaana pienten lasten koulussa ja 11-vuotiaana tyttökoulussa. Koulut olivat ruotsinkielisiä.

Elokuussa 1871 Isa hyväksyttiin Jyväskylän seminaariin. Isa syttyi suomen kielen ja suomalaisuuden asialle, vaikka suomeksi kirjoittaminen vaati häneltä uuden runokielen ja ilmaisun opettelua. Isalta pyydettiin juhlarunoja seminaarin isänmaallisiin tilaisuuksiin. Runoissa puhui nuori, kiihkeä Isa, joka puolusti naisen oikeutta hyödyntää rakasta isänmaataan muutenkin kuin arkisella työllä.

Kauneimman ja soljuvimman ilmauksen jo kuoleman kynnyksellä olevan Isa Aspin tunnot saavat Aallon kehtolaulussa, joka lienee tunnetuin hänen runoistaan ja johon on tehty useita kauniita sävellyksiäkin.

Isa Asp on jäänyt kirjallisuuden historiaan maamme ensimmäisenä suomenkielisenä naislyyrikkona. Vaikka Isan elämä päättyi jo 19-vuotiaana, hänen kirjallinen jäämistönsä on laaja. Sitä on taltioitu Jyväskylän yliopiston kirjastoon ja Oulun Maakunta-arkistoon.

Isa Aspista on julkaistu useita elämänkuvauksellisia teoksia ja muita kirjoituksia. Isan sukulainen, taiteilija Marja Merikari-Ketola teki vuonna 1953 Isasta kipsipääveistoksen. Veistoksista toinen on Jyväskylän yliopistossa ja toinen Puolangan kirjaston Isa Asp -salissa.

© Copyright Isa Asp -seura ry 2014-2020 | Päivitetty viimeksi 20.03.2020